File for Mika Lahti
SSN: 180363-0917
Email: mika.lahti@wippies.fi
Phone: 0505115450
Address: Löyttymäentie 541
Postal code: 14200
City: Turenki
Country: FI


Appointments:

START 2014-06-26 14:00:00 - END 2014-06-26 14:45:00
MEETING NOTES:
<pre style="margin-top: 0px; margin-bottom: 0px; padding: 0px; white-space: pre-wrap !important;">Olen 51 vuotias mies. Olen kärsinyt vuosia selkä niska hartia ongelmista. Lääkäristä en ole saanut apua aina vaan zirdaludia särkylääkettä ym. en ole enää edes viitsinyt mennä. Minulla on periaatteesa kaikki asiat hyvin perhe talous (velat maksettu ja elän aika vaatimattomasti). Minulla on jatkuvaa niska hartia ja päänsärkyä Lapaluiden välissa jumitus joka tuntuu myös etupuolella ,ja ahdistaa<br><br>
välillä niin ettei jaksa puhua. Otsa ja kasvolihakset jäykistyvät vatsa turpoaa äkisti hermostuessa.ym. fyysisiä oireita. Tunnetilani heittelee,välillä liikutun iloisista asioista suunnattoman paljon ja herkästi.(tähän olen huomanut saavani helpotusta luontaistuotteesta nimeltä depremin) Olen aina jotenkin hermostunut käyn jollakin lailla ylikierroksilla,työpäivän jälkeen on "kitkerä" olo ja ei pysty olemaan paikallaan ja rentoutumaan. En koskaan ajattele ihmisistä pahaa ,mutta töistä lähtiessäni huomaan ajattelevani ihmisistä vihamielisesti. Viime aikoina olen syönyt töissä zirdaludia ei se lihaksia rentouta,mutta kun saa itsensä oikein väsyneeksi päivän kestää jotenkin paremmin. Nukkumiseen olen syönyt toista väsyttävää lääkettä jota sain lääkäriltä päänsärkyyn,nimi ei tule mieleen kipukynnyslääke muistaakseni. Viikonloppu ei riitä rentoutumiseen , kesälomalla parin viikon jälkeen alkaa tuntua normaalilta ja tulee jopa mieleen halu harrastaa liikuntaa tai tehdä jotakin muuta mukavaa kunnes tulee mieleen että tämä loppuu kohta. Nytkin kesälomani alkaa 14.7 ja minua ärsyttää jo tässä vaiheessa että se loppuu kuukauden päästä<br><br>
alkamisesta ja sitten ei ole enää vuoteen toivoa. Olen töissä konepajassa sarjatyössä. Koen että työni on ongelmien aiheuttaja,koska en voi sietää sitä. Myöhästyn joka päivä,koska venytän lähtöä ,jokainen päivä on viikko. Koen sen elinkautiseksi josta ei ole vapautumista näköpiirissä. Työnantaja ei halua antaa vuorotteluvapaata,on kai vaikeata löytää korvaajaa koska työssä on erikoispiirteitä joita ei ole vaikka olisi koulutus (ymmärrän kyllä) Pari vuotta sitten niin uskomattomalta kun se tuntuukin haaveilin että jos halvaantuisi ja joutuisi pyörätuoliin elämänlaatu paranisi koska saisi vapautuksen työstä ja kuitenkin toimeentulo olisi turvattu. Jokin aika sitten oli liikenteessä läheltä piti tilanne,ja huomasin ajattelevani seuraavana päivänä positiivisessä mielessä että jos olisin kuollut tämä ainakin olisi loppu (työ). Tunnen olevani loukussa koska perheestä kuitenkin täytyy huolehtia. Olen ajatellut että jos otan lopputilin ja alan totuttelemaan normaaliksi<br><br>
ihmiseksi tulee taloudellinen katastrofi, mutta siitä säilyy hengissä. Jos taas jatkan nykyiselläni en eläkepäiviä näe.Tarvitsisin kolmannen vaihtoehdon. No siis vikahan on varmaan minussa ja syytän olosuhteita koska muutkin niissä olosuhteissa pärjää. </pre>
Patient paid €80 for appointment.


